ONKO KOIRANI JALOSTUSMATERIAALIA?

 Elokuussa 2022 kirjoittelin Instagramissa seuraavaa:

"Olen enemmän ja vähemmän salaa haaveillut käyttäväni Majta jalostukseen, mutta nyt alan olla umpikujassa ajatusteni kanssa. Sen (ensimmäinen?) luonnetesti oli pistemäärän takia hylätty, eikä se ole luonteeltaan tai etenkään temperamentiltaan kenties tyypillisin hollanninpaimenkoira, saati sitten ihanteellisin. Se on kiva koira, kun sen kanssa on oppinut toimimaan ja tervekin se on, aika lailla joka tavalla. Mutta luonnekin on tärkeä, enkä uutena ja melko vihkiytymättömänä harrastajana osaa miettiä urosta, joka sitä täydentäisi. Kenelle edes möisin mahdollisesti haastavan koiran, josta ei luultavasti saa mitään kisatykkiä, vaikka mukava harrastuskoira olisikin?

Kasvattajuus on kiinnostanut minua aina, paljonkin ja tavallaan alan kallistua siihen, että hankkisin toisen karkkarin Majn kaveriksi ja mahdollisesti jalostusta ajatellen. Pentukuume on kova, mutta ehkä täytyy vielä malttaa ja alkaa rauhassa etsiä. Siihen asti varmaan keskityn Majn kanssa harrastamiseen ja elämästä nauttimiseen, mulla on koko elämä aikaa toteuttaa unelmani kasvattajuudesta ja nyt voin nauttia elämästä oman toteutuneen unelmani kanssa, vaikkei se kennelin kantanarttu olisikaan."

Samat ajatukset pyörivät päässä edelleen. Kuitenkaan en pysty sanomaan suoraan ja varmaksi, ettei Majlle pentuja tule, vaikka se alkaakin näyttää yhä vain epätodennäköisemmältä. Pentujen teettämistä puoltavia seikkoja on lukuisia, mutta niin on myös syitä, jonka takia Majn suvun jatkaminen ei kenties ole tarpeellista tai järkevää. Yritän tässä postauksessa käsitellä syistä ainakin osan, vaikka moni varmaan jää mainitsematta. Kaikki teksti pohjaa vahvasti "minusta tuntuu" -tietoon ja tunteeseen.

Aloitan asioiden käsittelyn siitä helpoimmasta, eli minusta ja elämäntilanteestani. Olen hyvin kokematon koirien kasvattamiseen liittyvissä asioissa, enkä tiedä, löytyisikö niihin akuuttia apua, jos jotain menisi pieleen esimerkiksi synnytyksessä. Myös eläminen pentujen kanssa jännittää jo ihan ajatuksen tasolla, miten antaa pennuille mahdollisimman hyvät eväät elämään? Etenkin kun asun kerrostaloasunnossa suhteellisen vilkkaassa taajamassa, jossa pihaulkoilut pentujen kanssa vaativat suunnitelmallisuutta. Ja vielä sekin, että pennuille sopivien kotien valitseminen saattaisi osoittautua melkoiseksi savotaksi.

Toisaalta haluan ajatella, että jostain on aloitettava ja niin ovat kaikki tehneet. Minulla on myös mahdollisuus paitsi päästä internetin tarjoamaan tietoon käsiksi niin myös pyytää apua kokeneemmilta. Olen myös sen verran tiedonjanoinen persoona, että luultavasti ensimmäisen pentueeni kohdalla etsisin kaiken mahdollisen tiedon, mitä käsiini vain saisin. Joitain pohjatietoja - niin rodustani kuin kasvattamisestakin - minulla myös on jo. Ajatus oman pentueen kasvattamisesta on ollut haaveenani oikeastaan niin kauan kuin olen koiraa ylipäätään omistanut, mutta pyrin silti suhtautumaan asiaan ennemmin järjellä kuin tunteella.

Järjellä ajateltuna Majssa on yksi asia, joka sulkisi sen äkkiseltään pois jalostuksesta: hylätty luonnetestitulos. Koiran näköinenhän kyseinen testi oli, vaikka veinkin sen testiin kenties turhan nuorena ja turhan pian traumaattisen kokemuksen jälkeen, mikä saattoi vaikuttaa tiettyihin reaktioihin ja niiden voimakkuuteen. Sen sijaan MHssa samaa ei ollut näkyvissä, vaikka Maj suoritti testin hyvin nuorena. Testin ja kuvauksen videot ovat nähtävissä, niistä voi päätellä, millainen koira Maj on niissä ollut.

Hylätty luonnetestitulos (samoin kuin osan sisarusten ja emän tulokset LTE/MH rintamalta) saattaa karkottaa useammankin, joka etsii itselleen harrastuskoiraa. Majn vahvuudet kuitenkin tulevat esiin juuri harrastuksissa. Se on alusta- ja äänivarma, sosiaalinen, ahne ja palkkautuu lelullakin. Se kestää toistoja ihmeen hyvin ja oppii verrattain nopeasti. Puhti ei lopu vaikeassakaan tilanteessa ja ennen luonnetestiä treenikaverien mielipide oli, ettei toimintakyvystä ainakaan jää testi kiinni. Meidän lajivalikoimaamme kuuluvat lähinnä toko ja haku, mutta Majlta sujuu niin paimennus, jälki kuin näyttelytkin. Agilityssä se luultavasti olisi erinomainen, lajia ei vain ole tullut aloitettua omistajan vuoksi. Sen sijaan arjessa se ei ole helpoin koira, olemme käyneet läpi niin remmirähjäystä kuin yksinolon ongelmiakin, jotka ovat tosin olleet ajan ja koulutuksen avulla ratkaistavissa. Aktiiviseen kotiin Majn tyyppiset koirat kuitenkin sopivat, jos niille vain tarjotaan riittävästi aivotyötä liikunnan ohella. Mutta riittääkö Majn tyyppisen koiran pennuille ottajia? 

Ulkoisesti Maj on omaan mieleeni. Se on hollanninpaimenkoiraksi melko pieni ja kevyt, mutta on vuosien saatossa kehittynyt ja saanut lisää massaakin. Puutteitakin siinä on, erityisesti etuosassa, muttei mitään liioiteltua tai liikkumista vaikeuttavaa. Sen liikkuminen on ollut aina hyvin vaivatonta ja kyseessä on uskomattoman nopea ja ketterä koira. Näyttelyissä liika eleganttius on ollut menestyksen esteenä. Karva ei ole karkeinta mahdollista laatua eikä aluksi meinannut kasvaa, mutta sittemmin laatu on parantunut. Syynä karvanlaadun heikkouteen saattoi olla nyppimättömyys, pohjavillan määrä ja sinkin puutos, sillä karva alkoi kasvaa kohisten kun nypin Majn ensimmäisen kerran pariin vuoteen syyskuussa 2022 ja palasin sinkkikuuriin tammikuussa 2023. Maj itse ei ole vielä näyttelykehien tähti, mutten pidä mahdottomana, etteikö sen hypoteettisista pennuista sellaisia tulisi - Majn sisaruksista näyttelyssä käyneet ovat olleet hyvinkin menestyksekkäitä ja kaikilla niistä on ainakin yksi SERT. Niin on myös Majlla, vaikka toistaiseksi näyttelyt varsin EH -painotteisesti ovatkin sujuneet. Paljoa emme kuitenkaan ole vielä ehtineet näyttelyitä kiertää, joten varsinaisesta tulostasosta ei voi vielä mitään varmaksi sanoa.

Terveen rakenteen lisäksi Maj on myös terveystutkimuksissa todettu terveeksi (ED 0/0, HD B/B, LTV0, SP0 & VA0, silmät terveet), eikä sillä ole muutoinkaan ollut suurempia terveysmurheita. Silmät ajattelin joka tapauksessa kuvata uusiksi vielä tämän vuoden puolella ja teettää MyDogDNA-testin. Herne ja vehnä eivät sovi sen pääasialliseen ruokavalioon ilmavaivojen ja ulostemäärien vuoksi, mutta satunnaiset ryöstetyt leivät eivät ole aiheuttaneet ongelmia ja ruokanakin on ihan tavallista nappulaa. Tuntuu, että terve koira on nykyään harvinaisuus ja Maj on ainakin minun mittapuullani varsin terve tapaus ollut koko ikänsä.

Kokonaisuutena Maj täyttää yhdistyksen jalostussuositukset muuten paitsi luonnetestin osalta. Olen itse seurannut etenkin karkeakarvaisia pentueita koko sen ajan, kun Maj minulla on ollut, eikä jalostussuositusten täyttymättömyys ole mikään harvinaisuus. Ei edes se hylätty luonnetesti tai muutoin matalat pisteet, etenkään emällä. Luonnetestin ihannetulos jää Majlla melko kauas, mutta kyseessä on kuitenkin omalla tavallaan ihan täyspäinen koira, joka seisoo omilla jaloillaan eikä arkielämässä ole sen suurempia haasteita. Vielä tärkeämpänä, se on terve. Lähes olemattoman populaation parantamiseksi tehollista populaatiota olisi hyvä kasvattaa ja käyttää jalostukseen myös niitä keskivertokoiria ja mahdollisimman montaa eri narttua ja urosta. En tiedä, miten keskivertokoira mitataan, mutta äkkiseltään Majta voisi sellaiseksi kutsua, onhan sillä rodun ideaaliin verrattuna puutteita, vaikkei se toivoton tapaus olekaan. Tasapainoisuus on ehkä katsojan silmissä, mutta kyseessä ei ole pelokas, arka tai aggressiivinen koira.

Suvullisestikin Maj on melko keskiverto, tosin sen isän jälkeläisiä ei liiammin Suomessa ole ja käsittääkseni sisaruksista suurinta osaa ei tulla käyttämään jalostukseen. Itse asiassa ainoastaan yhden pentusuunnitelmista tiedän ja puolisisaruksen toki myös. Emän puolelta sen sijaan löytyy yleisiä jalostuskoiria, erityisesti Riki, jolla jo toisessa polvessa muistaakseni 40 jälkeläistä. Laajempaa tietämystä Majn suvun globaalista suosiosta minulla ei ole, mutta näin pienessä rodussa ei liene ihme, että Majn sukutaulusta löytyviin nimiin törmää useassa muussakin sukutaulussa.

Kokonaisuutena Majn jalostuskäyttöä puoltavat ja vastustavat seikat menevät ainakin omassa päässäni melko tasan. Ajatuksiin saattaa vaikuttaa se, että koira on aikuistunut selkeästi ja olen nähnyt eri roduissa yhdistelmiä, jotka ovat saaneet miettimään että "kyllä oma koira olisi parempaa jalostusmateriaalia kuin tuo" - ironista kyllä, mielipide syntyy usein KoiraNetin hylätyn luonnetestituloksen tai kehnojen terveystulosten perusteella. Toisaalta, koira ei pennuttomuudesta kärsi ja astutukseen ja kasvattamiseen tuntuu useimmilla liittyvän paljon epäonnea ja suruakin. Maj oletettavasti juoksee seuraavan kerran maaliskuussa 2024, jolloin se olisi ikänsä puolesta hyvä viimeistään astuttaa, pentujen syntymän aikaan se olisi jo yli viiden.

Ja jos pentujen teettämiseen päätyisin, tulisi kiire. Silmätutkimus, MyDogDNA ja luonnetesti pitäisi hoitaa pois alta ja etsiä vielä uroskin. Majn kasvattajalle olen näistä puhunut ja ollut aikalailla sitä mieltä, ettei pentuja tule kun parempiakin karkkareita on. Edelleen olen samaa mieltä siitä, ettei Maj edusta rotunsa parhaimmistoa, mutta valitettavan paljon jää niitä hyviä koiria käyttämättä jalostukseen ja enemmän ja enemmän tuntuu olevan erilaisia puutteita jalostusyksilöissä, ainakin omaan silmään. Kuten ylempänä jo sanoin, niin jos Maj ei olisi käynyt luonnetestissä, täyttäisi se täysin Hollanninpaimenkoirayhdistyksen jalostussuositukset, myös luonteen osalta. Toisaalta, vaikka tieto lisääkin tuskaa, on minusta hyvä kerätä mahdollisimman paljon dataa omista koiristani ja niin, että muutkin pääsevät niihin käsiksi, vaikkei niitä jalostukseen käytettäisikään.

Majn kasvattajalla on pentusuunnitelmia ja olen niistä hyvin kiinnostunut, sillä pentueen kaavailtu isäkin on hyvin kiinnostava. Uroksen valinta Majlle puolestaan olisi hyvin haastava homma, sillä oma tietämykseni uroksista on vielä suhteellisen pieni, samoin kuin ihan rodun ihmisistäkin. Kotimaan tapahtumat ovat usein sijoittuneet jotenkin kehnosti, ajallisesti tai sijainniltaan ja koronakin tehokkaasti vähensi tapahtumia parinkin vuoden ajan. En tiedä, olisiko kovinkaan moni potentiaalisen uroksen omistaja halukas käyttämään koiraansa nartulle, jolla on hylätty luonnetesti. En  edes tiedä, onko potentiaalisia uroksia kovin montaa. Toki, ei voi tietää ellei kysy, mutta toistaiseksi mietin vielä ja kallistun edelleen loppupeleissä enemmän sille suunnalle, että ensimmäisen pentueen emä ei ole Maj. Julkaisen pohdinnan silti, jotta voin jakaa ajatukseni muuallekin ja mahdollisesti saada kommentteja aiheeseen liittyen.