VUOSI 2023

Minulla on roikkunut jo kuukausien ajan useita postauksia odottamassa julkaisua, jota ei kuitenkaan ole tapahtunut. Koko blogin olemassaolo unohtuu usein täysin ja muistan sen olemassaolon vasta kun olisi jotain pakollista, opiskeluihin liittyvää tehtävää. Niin kuin nytkin olisi, mutta vetoan tällä kertaa siihen, että vuosi on lopuillaan eikä mitään merkittävää varmaan enää tapahdu, sillä Majkin viettää sohvaperunan makoisaa elämää juoksupöksyt jalassaan. Näin ollen onkin hyvä aika kirjoittaa jonkinnäköinen kooste vuoden tapahtumista. Pyrin jaottelemaan kuulumiset mielekkäisiin kokonaisuuksiin aihepiirirajauksien avulla, mutta katsotaan pysynkö lopuksi itsekään järjenjuoksuni perässä.

KOIRANÄYTTELYT

Joskus viime vuoden lopussa taisin asettaa tavoitteeksi, että Maj käy vuoden 2023 aikana viidessä näyttelyssä, sitten ei tarvitse ennen mahdollisia veteraanikehiä. Ideana oli lähinnä päästä treenaamaan koiravilinää ja oman jännityksen hallintaa. Sekä hakemaan useamman tuomarin mielipide Majsta. 

Turnee alkoi heti tammikuussa ja päättyi joulukuussa. Esiintymiset meni vaihdellen, keskimäärin parannettavaa jäi joka kerralla pl. ensimmäinen näyttely, jolloin ystäväni esitti Majn saaden sen esiintymään edukseen. Näyttelyiden tulokset ja arvostelut lisään kotisivuille (linkki), mutta lyhyesti sanottuna tulokset pääsi ihan yllättämään! Nyt kiinnostus hakea muotovalionarvoon vaadittu käyttötulos sekä lähteä ulkomaille CACIB-jahtiin on ihan uudella tasolla.

Vuoden 2023 koiranäyttelyiden tulokset tiivistetysti:

1 x EH

4 x ERI

3 x SA

1 x VARA-SERT

2 x SERT

2 x CACIB

2 x ROP

Kankaanpää rn: ensimmäinen ERI SA SERT ROP

LUONNETESTIT

SmartDog-kognitio oli ensimmäinen vuoden testeistä ja siitä kirjoitinkin erillisen postauksen. Mielenkiintoinen testi, johon vien koirani jatkossakin!

Toinen luonteen testi sitten olikin meille jo ennestään tuttu. Maj kävi ensimmäisen luonnetestinsä syyskuussa 2021, 2,5-vuotiaana. Silloinhan tulos tosiaan oli hylätty ja oli mahdollista päästä uusimaan. Aihe vaivasi ja stressasi minua lähes parin vuoden ajan, kunnes elokuussa 2023 uusimme testin. Olin itse ennen testiä ja koko testin ajan kauhusta kankeana, enkä ole vieläkään (!!) edes kyennyt katsomaan kaikkia videoita. Lopputulos oli kuitenkin jälleen hylätty tulos, kahden pisteen päässä hyväksytystä. 73 pistettä ja laukausvarma. Ihmeen hyvät pisteet siihen nähden, että muistikuvieni mukaan testissä reaktiot olivat selvästi suurempia ja palautuminen kesti kauemmin kuin aiemmassa testissä. Vielä jonain päivänä jaksan koota videon ja julkaista sen, toivottavasti ainakin.

KURSSIT

Näyttelytaitoja treenattiin myös ihan kurssilla asti. Kävimme Pawsiteamilla kolmen kerran näyttelykurssin, jonka vetäjänä toimi Teea Nurminen. Kurssilta sain jonkin verran uutta motivaatiota ja uusia ideoita. Tärkeimpänä vihjeistämisen lisääminen näyttelyjuttuihin, mikä on jossain määrin toiminutkin. Suurimpaan ongelmaamme eli liikkeessä esiintyvään pomppimiseen ei mitään mullistavaa ratkaisua saatu, mutta ehkä siihenkin vielä jotain keksitään.

Näyttelykurssin lisäksi kävimme holskuyhdistyksen järjestämällä BH-kurssilla, jonka vetäjänä toimi Susanna Korri. Kuuden kerran kurssilla oli jokaisella kerralla tietyt liikkeet/teema, joihin panostettiin. Kurssilla sai hyvän kuvan BH-kokeesta, meidän osaamistasosta ja vinkkejä parantamiseen. Majlle tekemistä keväällä oli ehkä hänen makuunsa liikaa, sillä kurssin loppua kohden mm. seuruu alkoi hajota käsiin. Viimeisellä kerralla olleen harjoitus-BHn teinkin palkkaamalla liikkeiden välissä ja paikkiksessa myös sen aikana. Kokonaisuutena kurssista jäi fiilis, ettei BH meillä kaukana ole. Vähän mielentilatreeniä ja rutiinia alle niin varmaankin selvitään. Kevään jälkeen olemmekin treenailleet tottista aina silloin tällöin ja tekeminen alkaa olla kohtuullisella tasolla. Ensi vuoden tavoitteena onkin saada itsensä kokeisiin saakka.

Keskittynyt BH-kurssilainen

MUUTA

Muuten ollaan aika lailla eletty elämää niin kuin aina ennenkin. Vuosi 2023 on kuitenkin ollut myös se vuosi, jona olen rohkaistunut kulkemaan enemmän erilaisissa paikoissa Majn kanssa. Se alkaa pikkuhiljaa olla ihan kunnon koirakansalainen ja alkaa muutoinkin aikuistua. Hän on myös ensimmäistä kertaa elämässään pikkuisen pyöreä. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että moinen on edes mahdollista. Hyvähän se on vaan, että on saanut lihaa luidensa ympärille, mutta hieman pienensin ruokamääriä ettei tuosta ainakaan enempää paisu. Positiivistakin muutosta mahdolliseen aikuistumiseen liittyy, mutta olemus herättää edelleen "onko se pentu?" -kysymyksiä. Joo, melkein viisivuotias pentu.. Joka kyllä tarvitsisi pikkuhiljaa oman kaverin, sillä olen huomannut Majn kaipaavan (turvallisia) koirakontakteja. Ehkä vielä joku päivä saapuu pentu meidän kaikkien elämää ilostuttamaan. Toivottavasti ainakin!