OPETA MEILLE ESINERUUTU

Onpa caps lockilla kirjoitettu otsikko jotenkin erityisen aggressiivinen otsikon sisällön huomioon ottaen. Mutta, jos jollain on intoa kirjoittaa Esineruutu 101 for dummies, niin olen kiinnostunut! Olemme Majn kanssa tehneet esineruutua ihan laittoman vähän, johtuen osin nouto-ongelmista ja osin siitä, että kyseinen palveluskoirakokeiden osa tuntuu harvoin olevan pinnalla keskusteluissa tai treeneissä. 

Nouto-ongelmat ansaitsisivat varmaan oman postauksensa, mutta aihe on sen verran tuore ja kipeä, etten ehkä ainakaan vielä sellaiseen ole valmis. Maj on nelivuotiaaksi treenannut kapulaa tavoilla x, y ja z, hetsauksesta takaperin ketjuttamiseen. Koulutuksissa treenit sujuivat hyvin, kotona olikin ihan toinen juttu. Milloin koira meni maahan, milloin kiljui, milloin viskoi tai pureskeli kapulaa... Yleensä samalla kerralla saatiin kaikkea noista, pitoa tai kestoa ei niinkään. Vauhtinoudot ovat sen sijaan aina sujuneet jopa hyvin, tokikaan istumista tai edes lähelle ohjaajaa palauttamista en ole niissä vaatinut. Kokonaisuutena kaikki meni melkein neljän vuoden ajan päin mäntyä, kunnes päätin, että Majsta ei tule rullakoiraa vaan haukkuva ja tehtiin talven aikana vähän enemmän töitä noudon eteen. Koiran käskeminen istumaan ja kapulasta luopumisen harjoittelu saivat ihmeitä aikaan ja nykyään edistämmekin noutoa olohuoneessa suhteellisen suvereenisti. Noh, nouto alkaa pikkuhiljaa rakentua, nyt pitäisi keksiä, miten rakentaa esineruutu.

Kun sanoin, että esineruutua olemme tehneet ihan laittoman vähän, tarkoittaa se tässä tapauksessa, ettemme ole tehneet sitä oikeastaan ollenkaan. Majn ollessa juniori-ikäinen heittelin sille välillä lelua jorpakkoon ja leikitin sillä, mutta tätä teimme vain kerran pari ja sitten koko idea unohtui. Rulla- ja nouto-ongelmat nostivat päätään, motivaatio oli miinuksella ja esineruutu oli omistajaa vähiten kiinnostava asia. Viime kaudella kokeilimme esineruutua uudestaan, mutta siitä ei jäänyt jälkipolville mainittavaa. Tällä kertaa teimme esineruutua hakuporukan kanssa, niin että esineet olivat valmiiksi maassa. Esineet olivat sinällään kivoja, esimerkiksi lelu ja hanska, ne eivät vain kiinnostaneet yhtään, eivät millään tasolla. Tästä masentuneena olin valmis vaihtamaan kokonaan lajia ja hautaamaan kilpailutavoitteet kun en saa esineruudun alkeitakaan päähän tahkottua. Omistajan asennevamman vuoksi esineruutu jäikin taas taka-alalle, vasta eilen päätin palata aiheen pariin. Kokeilin vinkuvalla  tennispallolla, ensin niin, että vingutin ja heitin lähelle. Ei menestystä, heinä oli niin nannaa että vei voiton. Odottelin edes vilkaisua palloon, mutta sitä ei tullut. Ei tullut uudella yritykselläkään. Koira pääsi takaisin takakonttiin ja minä vuodatin epäonnistumisen määrää kavereille viestien välityksellä.

Nyt tein uuden sotasuunnitelman. Monien koulutusmetodien Maj tuskin hämmentyy liikaa ns. sekatekniikasta, jolla ehkä saisin jotain aikaan. Jos en, niin kaverini lupasi auttaa esineruudun rakentamisessa. Suunnitelmana on tehdä esineruutua samalla idealla kuin nouto. Ensin olkkarissa naksuttelen perinteisten esineruutuesineiden noutamisesta, jota paljon noutoa tehnyt Maj tarjonnee suht nopeasti. Se ei vain ole noutanut muuta kuin kapulaa, joten olisi korkea aika opetella ottamaan uusia asioita suuhun. Kun esineiden noutamiseen on saatu liitettyä vihje, alan yleistää liikettä erilaisiin tallattuihin alustoihin ja siirryn pikkuhiljaa metsään ja laittamaan esineitä piiloon. Aluksi esineitä enemmän -> helpompaa, siitä sitten aletaan vaikeuttaa. Samaan aikaan tehdään nenänkäyttöharjoituksia, kuten makkararuutua ja herkuilla täytettyjen aktivointilelujen etsintää tallatulta alueelta. Ihan aktivointimielessäkin lienee hyödyllistä.

Jos sotasuunnitelman seurauksena on taistelutappio taidan luopua kokonaan pk-kilpailutavoitteista. Tai todennäköisemmin, marinoidun hetken epäonnistumisessani ja osaamattomuudessani ja menen hakemaan kaveriltani apua. Toivottavasti kuitenkin edes pieniä onnistumisia saataisiin, sillä kutkutus korkata koekentät ensi kaudella on kova! Koirastahan se ei suoranaisesti kiinni jää, omistajan koulutustaidoista vain.